- Antigone vetoaa Ismenen perhevelvollisuuden tunteeseen. Hän muistuttaa Ismeneä, että he ovat Oidipuksen ja Jocastan ainoat jäljellä olevat lapset ja että heidän velvollisuutensa on kunnioittaa veljensä kuolemaa.
- Antigone korostaa oikeudenmukaisuuden merkitystä. Hän väittää, että on väärin, että Kreon jättää Polyneikeksen ruumiin hautaamatta ja että heidän täytyy uhmata hänen käskyjään tehdäkseen sitä, mikä on oikein.
- Antigone syyttää Ismeneä pelkuruudesta. Hän kertoo Ismenelle, että hän pelkää vastustaa Kreonia ja että hän on valmis uhraamaan oman veljensä kunnian pelastaakseen oman ihonsa.
Osion keskiosa:
- Antigonesta tulee tunteellisempi ja intohimoisempi. Hän pyytää Ismeneä auttamaan häntä hautaamaan Polyneicesin, ja hän uhkaa tehdä sen itse, jos Ismene kieltäytyy.
- Antigone muistuttaa Ismeneä heidän tekojensa seurauksista. Hän kertoo Ismenelle, että heitä molempia rangaistaan, jos he uhmaavat Kreonia, mutta se on riski, joka heidän on otettava tehdäkseen oikein.
- Antigone vetoaa Ismenen häpeän tunteeseen. Hän kertoo Ismenelle, että hän häpeäisi itseään, jos hän ei auta häntä hautaamaan Polyneikesta, ja ettei hän voi enää koskaan katsoa veljeään kasvoihin.
Osion loppu:
- Antigone tulee epätoivoiseksi ja turvautuu uhkauksiin. Hän kertoo Ismenelle tappavansa itsensä, jos Ismene ei auta häntä, ja että hän kummittelee Ismeneä loppuelämänsä.
- Antigonen sanat vakuuttavat Ismenen lopulta auttamaan häntä. Ismene suostuu auttamaan Antigonea hautaamaan Polyneicesin, ja kaksi sisarta lähtevät suorittamaan kiellettyä tehtäväänsä.