Ensinnäkin se korostaa Oidipuksen mainetta viisautena ja järkevänä arvostelukykynä. Kreon myöntää, että Oidipukselle ei ole annettu puhua kevyesti tai harkitsematta. Tämä tekee Oidipuksesta uskottavan ja arvostetun hahmon, mikä tekee hänen mahdollisesta kaatumisestaan vieläkin traagisemman.
Toiseksi linja ennakoi Oidipuksen romahtamisen. Ehdottamalla, että Oidipus ei ole taipuvainen tekemään virheitä tai puhumaan huolimattomasti, Kreon asettaa vahingossa alustan Oidipuksen traagiselle harkintavirheelle. Tämä ironia lisää näytelmän dramaattista jännitystä ja jännitystä, kun yleisö odottaa Oidipuksen hamartian paljastumista.
Lopuksi linja korostaa myös Oidipuksen tilanteen traagista ironiaa. Oidipus on viisas ja oikeudenmukainen hallitsija, joka lopulta tuhoutuu oman tietämättömyytensä ja ylpeytensä vuoksi. Vaikka Kreonin lausunto olikin tarkoitettu kohteliaisuudeksi, se korostaa tahattomasti traagista virhettä, joka johtaa Oidipuksen kukistumiseen.