Resitatiivi on laulumusiikin tyyppi, jolle on ominaista sen deklamatorinen tyyli. Se lauletaan tyypillisesti vapaassa rytmissä ja noudattaa tekstin luonnollista rytmiä melodian ja säestyksen tukemana sanoille. Tässä on joitain resitatiivin tärkeimpiä ominaisuuksia:
1. Kerrollinen tai dramaattinen teksti: Resitatiivit kertovat usein tarinan, välittävät tunteita tai esittävät tietoa dramaattisella tavalla. Resitatiivin teksti on yleensä tavuinen, eli jokainen tekstin tavu vastaa yhtä nuottia musiikissa.
2. Deklamoiva tyyli: Resitatiivin tekstin välitys on puhemaista, jossa laulaja käyttää luonnollisia puherytmejä ja taivutusmuotoja. Melodia on joustava ja seuraa puhutun sanan luonnollista nousua ja laskua luoden kiireellisyyden ja välittömän tunteen.
3. Minimaalinen säestys: Resitatiivien mukana on usein yksinkertainen ja niukka instrumentointi. Säestys koostuu yleensä yhdestä soittimesta, kuten pianosta, cembalosta tai kitarasta, joka antaa harmonista tukea ja korostaa tekstin dramaattisia elementtejä.
4. Melodinen ja harmoninen yksinkertaisuus: Resitatiivit sisältävät yleensä yksinkertaisia melodisia linjoja, jotka parantavat tekstin selkeyttä ja dramaattista vaikutusta. Harmoninen eteneminen on usein suoraviivaista ja keskittyy toiminnalliseen harmoniaan tukemaan musiikin kerrontavirtaa.
5. Ilmoitus ja tarinankerronta: Resitatiivin päätavoite on välittää teksti ilmeisesti ja välittää sen sisältämiä tunteita, tarinaa tai tietoa. Laulajalla tulee olla erinomainen sana- ja laulutekniikka, jotta hän voi tehokkaasti kommunikoida resitatiivin tarkoitetun viestin.
Resitatiivit löytyvät yleisesti oopperoista, oratorioista, kantaateista ja muista lauluteoksista, joissa niillä on tärkeä rooli juonen edistämisessä tai kontekstin ja tunnesyvyyden tarjoamisessa tarinalle tai hahmoille. Ne tarjoavat kontrastin sävellyksen jäsennellympiin ja lyyrisempiin osiin ja luovat tasapainon kerronnan ja musiikillisen ilmaisun välille.