Klassisia monologeja on käytetty kirjallisuudessa ja draamassa vuosisatojen ajan, ja tunnetuimpia esimerkkejä ovat:
* Hamletin "Olla tai ei olla" -soolopuhe Shakespearen _Hamletissa_
* Mark Antonyn "Ystävät, roomalaiset, maanmiehet" puhe Shakespearen _Julius Caesarissa_
* Portian "Armon laatu" -puhe Shakespearen teoksessa _Venetsialainen kauppias_
* Desdemonan "Willow"-kappale Shakespearen _Othellossa_
* John Proctorin "Life, Woman, Life" -puhe Arthur Millerin teoksessa "The Crucible"
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä monista klassisista monologeista, joita on kirjoitettu vuosien varrella. Klassisia monologeja käytetään edelleen nykykirjallisuudessa ja draamassa, ja ne ovat edelleen tärkeä osa teatteriperinnettä.
Tässä on joitain klassisen monologin ominaisuuksia:
* Pituus: Klassiset monologit voivat vaihdella pituudeltaan muutamasta rivistä useisiin sivuihin.
* Tyyli: Monologit on usein kirjoitettu korostetulla tai runollisella tyylillä, rikkaalla kuvalla ja kielellä.
* Sisältö: Monologit voivat sisältää filosofisia pohdiskeluja, henkilökohtaisia paljastuksia tai juonenesitystä.
* Tarkoitus: Monologeja käytetään paljastamaan luonnetta, edistämään juonia ja luomaan dramaattista jännitystä.
Klassiset monologit ovat voimakas työkalu kirjailijoille, ja niillä voidaan luoda kirjallisuuden ja draaman mieleenpainuvimpia ja liikuttavimpia hetkiä.