Sanoit aina suojelevasi sitä. Sanoit, että sillä ei ole ei
parempi koti kuin täällä keskuudessamme. Mitä nyt teet
sen kanssa? Mihin muuhun sitä tarvitset?
DOAKER:
Sanoin, että vien sen Monroen piirikuntaan joen varrelle.
POIKA WILLIE:
(Jäljittää kuin kiihkeästi) Monroe County joella?
DOAKER:
Joo.
POIKA WILLIE:
Monroe County joella. Monroe County joella. Nyt
miksi haluat mennä Monroen piirikuntaan? Ei muuta kuin puuvillaa
tuolla.
DOAKER:
(Nouseva) Puuvillaa! (Pudistelee rajusti päätään) Puuvilla tehty
tuhosi minut. Jokainen omistamani hehtaari, koskaan kylvämäni siemen, tuo puuvilla tehty
tuhosi minut.
POIKA WILLIE:
(Yrittää rauhoittaa Doakeria) Kuka tuhosi sen?
DOAKER:
Paholainen! Paholainen tuhosi sen. Tein kovasti töitä, tein töitä
sormet luuhun asti, nousi ylös päivällä, meni nukkumaan puolenyön jälkeen – joka päivä
Tein liikkeen sen puuvillan takia – mutta koko ajan paholainen
odotti tuolla Monroen piirikunnassa joen varrella.
POIKA WILLIE:
Miten niin?
DOAKER:
(Katson kuin tuijottaisi kaukaista puuvillapeltoa)
matoja. Hullumatoja, matoja, armeijamatoja, nimeä se. Juuri kun
Luulin tienaavani dollarin, kun he tulevat mukaan. Tuskin pystyi
valitse se tarpeeksi nopeasti. Se vain asettui sinne ja mätää. Madot olisivat
jätä vanupuikkoja maahan. Ei voinut edes ruokkia sitä
sikoja. Worms sai sen.
POIKA WILLIE:
(Yrittää järkeä) Mutta puuvillasta - puuvillasta saat kaiken mitä voit
haluat, kaikki rahat, joita voit koskaan käyttää. Ei väliä mitä, minä
voisi aina tulla tälle pianolle. Se ei koskaan tehnyt minusta mitään
mutta onnellinen ja -- miksi et edes soita -- hylkäsit pianon
hänelle. Luovutit pianosta. Se on kaikki mitä sinulla oli.
DOAKER:
(Ikään kuin itselleen) Annoin sen hänen puolestaan, ja kun hän lähti, sen
oli poissa.