* "Jumalallinen mandaatti": Babylonian kuninkaat väittivät, että jumalat antoivat heidän voimansa. Tämä oli yleinen perustelu hallituudelle muinaisessa maailmassa.
* "Aseiden vahvuus": Babylonian armeija tunnettiin voimastaan ja oli ratkaisevan tärkeä valtakunnan alueen laajentamisessa ja hallinnan säilyttämisessä.
* "Jumalien viisaus": Babylonian kuninkaita pidettiin välittäjinä jumalien ja ihmisten välillä, ja he turvautuivat ennustukseen ja uskonnollisiin rituaaleihin ohjatakseen päätöksiään.
* "Resurssien hallinta": Mesopotamian hedelmällinen maa mahdollisti vahvan talouden, joka tarjosi voimakkaan armeijan ja kukoistavan yhteiskunnan tarvittavat resurssit.
* "Perinteen legitiimiys": Babylonian kuninkaat rakensivat edeltäjiensä perinteisiin ja saavutuksiin, mikä auttoi vahvistamaan heidän asemaansa ja vaatimaan legitiimiyttä.
Viime kädessä Babylonian kuninkaiden voimanlähde oli näiden tekijöiden yhdistelmä, ja kunkin suhteellinen merkitys muuttui ajan myötä.