* Metafora: Tämä on ehkä yleisin puhekuva. Runo on täynnä metaforia, jotka luovat eloisia kuvia ja ilmaisevat paimenen intohimoisia toiveita. Esimerkkejä:
* "Parhaan villan puku" (vertaamalla rakastajan mekkoa villan pehmeyteen)
* "Kukkahattu" (rakastajan päähineiden vertaaminen kukkakruunuun)
* "Kukkulat ja kalliot laulavat" (luonnonmaailman vertaaminen kuoroon, joka juhlii heidän rakkauttaan)
* Personointi: Paimen antaa elottomille esineille inhimillisiä ominaisuuksia korostaen entisestään hänen kuvitteellisen maailmansa kauneutta:
* "Karitsat huutavat" (karitsat on personoitu ilmaisemaan onnea)
* "Linnut laulavat" (linnut on personoitu juhlimaan rakastajan läsnäoloa)
* "Kukkulat ja kalliot laulavat" (kukkulat ja kalliot saavat ihmisäänet ilmaisemaan iloa)
* Kuvat: Runo sisältää runsaasti aistillisia yksityiskohtia, ja se luo voimakkaan ja mieleenpainuvan kuvan paimenen idealisoidusta maailmasta. Tämä saavutetaan seuraavilla tavoilla:
* Visuaaliset kuvat: "Hienoimmasta villasta valmistettu puku", "Kukkalakkinen", "Jot virtaavat lempeästi"
* Kuulukuvat: "Karitsat kiljuvat", "Linnut laulavat", "Kukkulat ja kalliot laulavat"
* Tunnekuvat: "Laaksot ovat vihreitä ja raikkaita"
* Hyperboli: Paimen käyttää liioittelua korostaakseen tunteidensa voimakkuutta:
* "Minä teen sinulle ruusupenkit"
* "Kukkulat ja kalliot laulavat"
* "Ja kaikki metsät kaikuvat sinun nimeäsi"
* Symbolismi: Runossa käytetään symboleja edustamaan syvempiä merkityksiä. Esimerkiksi:
* Luonto: Edustaa rakkauden kauneutta, viattomuutta ja yksinkertaisuutta.
* Paimen: Symboloi ihanteellista rakastajaa, joka on intohimoinen, omistautunut ja valmis tarjoamaan kaiken rakkaalleen.
Kaiken kaikkiaan "Intohimoinen paimen rakkaudelleen" on runo, joka käyttää useita puhekuvioita luodakseen voimakkaan ja vakuuttavan näkemyksen rakkaudesta. Käyttämällä metaforia, personifikaatiota, mielikuvia, hyperboleja ja symboliikkaa Marlowe maalaa kuvan rakkauden muuttamasta maailmasta, maailmasta, joka on sekä idyllinen että epätodellinen.