Shakespeare tutkii, kuinka kiihkeä intohimo Romeon ja Julian välillä johtaa heidän ja heidän perheidensä tuhoon. Näytelmän kautta Shakespeare ehdottaa, että vaikka rakkaus voi olla kaunis ja voimakas voima, se voi olla myös vaarallista ja tuhoisaa, ellei järki ja maltillisuus hallitse tai hillitse sitä.
Tässä on joitain konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka Shakespeare tutkii rakkauden tuhoisaa voimaa Romeossa ja Juliassa:
- Montaguen ja Capulettien välinen riita. Kiista on pitkään jatkunut, mutta sitä voimistaa Romeon ja Julian välinen rakkaus. Riita johtaa Mercution, Tybaltin ja Parisin sekä itse Romeon ja Julian kuolemaan.
- Romeon ja Julian impulsiiviset päätökset. Romeo ja Julia ovat molemmat nuoria ja impulsiivisia, ja he tekevät useita päätöksiä, jotka lopulta johtavat heidän kaatumiseensa. Esimerkiksi Romeo tappaa impulsiivisesti Tybaltin raivokohtauksessa, ja Julia juo impulsiivisesti myrkkyä, jonka hän uskoo tappavan hänet, jotta hän voi olla Romeon kanssa.
- Romeon ja Julian rakkauden salaisuus. Romeon ja Julian rakkaus on kielletty, ja heidän on salattava se perheeltään. Tämä salassapito johtaa väärinkäsityksiin ja viestintävirheisiin, jotka lisäävät heidän romahtamistaan.
Kaiken kaikkiaan Shakespearen tutkiminen rakkauden tuhoavasta voimasta Romeossa ja Juliassa toimii varoittavana tarinana vaaroista, joita aiheutuu siitä, että intohimon ja tunteiden annetaan vallata järki ja maltillisuus. Näytelmä ehdottaa, että vaikka rakkaus on voimakas voima, joka voi tuoda suurta iloa ja onnea, on tärkeää pitää se kurissa, jotta se ei johda tuhoon.