* Aliteraatio: Alliteraatio on konsonanttiäänien toistoa sanojen alussa. Tämä voi luoda miellyttävän ääniefektin, joka voi saada runosarjan kuulostamaan musikaalilta. Esimerkiksi runoilija Samuel Taylor Coleridge käyttää alliteraatiota luodakseen musiikillisen vaikutelman runossaan "The Rime of the Ancient Mariner".
* Assonanssi: Assonanssi on vokaalien toistoa sanoissa. Tämä voi luoda pehmeän, virtaavan äänen, joka voi saada runosarjan kuulostamaan musikaalilta. Esimerkiksi runoilija Alfred, Lord Tennyson käyttää assonanssia luodakseen musiikillisen vaikutelman runossaan "The Lady of Shalott".
* Konsonanssi: Konsonanssi on konsonanttiäänien toistoa sanojen lopussa. Tämä voi luoda vahvan, perkussiivisen äänen, joka voi saada runosarjan kuulostamaan musikaalilta. Esimerkiksi runoilija Gerard Manley Hopkins käyttää konsonanssia luodakseen musiikillisen vaikutelman runossaan "The Windhover".
* Onomatopoeia: Onomatopoeia on sanojen käyttöä, jotka jäljittelevät niiden kuvaamia ääniä. Tämä voi luoda elävän, aistillisen kokemuksen, joka voi saada runosarjan kuulostamaan musikaalilta. Esimerkiksi runoilija James Agee käyttää onomatopoeiaa luodakseen musiikillisen vaikutelman runossaan "Salli matka, rakkaus".