Arts >> Kulttuuri ja viihde >  >> Kirjat >> runous

Miten ihmiset suhtautuivat noidiin Shakespearen eläessä?

1500- ja 1600-luvuilla, kun William Shakespeare oli elossa, Euroopassa oli laajalle levinnyt noitien ja noituuden pelko. Tätä pelkoa ruokkivat useiden tekijöiden yhdistelmä, mukaan lukien uskonnolliset uskomukset, taikausko sekä poliittiset ja sosiaaliset jännitteet.

Uskonnolliset uskomukset

Merkittävin tekijä noitien vainoamisessa oli sen ajan uskonnolliset vakaumukset. Monet ihmiset Euroopassa olivat hartaita kristittyjä, jotka uskoivat noituuden olevan harhaoppia ja että noidat olivat liitossa paholaisen kanssa. Raamattu sisältää useita kohtia, jotka tuomitsevat noituuden, ja monet uskonnolliset johtajat tulkitsivat nämä kohdat kehotukseksi toimia noitia vastaan.

Taikausko

Uskonnollisten uskomusten lisäksi myös taikauskolla oli osansa noitien pelossa. Monet ihmiset uskoivat, että noidilla oli valta aiheuttaa vahinkoa, kuten kirota ihmisiä, aiheuttaa sairautta tai jopa tappaa heidät. Tämä uskomus perustui kansanperinteen, kuulopuheiden ja sellaisten ihmisten todistukseen, jotka väittivät kärsineensä noidista.

Poliittiset ja sosiaaliset jännitteet

Myös poliittiset ja sosiaaliset jännitteet lisäsivät noitien pelkoa. Suuren yhteiskunnallisen mullistuksen aikana monet ihmiset etsivät syntipukkeja ongelmilleen. Noitia syytettiin usein luonnonkatastrofeista, sadon epäonnistumisesta ja muista onnettomuuksista. Heidät nähtiin myös uhkana yhteiskunnalliselle järjestykselle, koska heitä syytettiin usein paholaisen liitosta ja kumouksellisista toimista.

Näiden tekijöiden seurauksena noitia vainottiin kaikkialla Euroopassa Shakespearen aikana. Heitä syytettiin usein noituudesta heikkojen todisteiden perusteella, ja heitä kidutettiin ja teloitettiin usein. Shakespeare itse heijasteli aikansa uskomuksia ja pelkoja teoksissaan, ja noitia esiintyy useissa hänen näytelmissään. tunnetuimmin *Macbethissa* ja *Myrskyssä*.

runous

Lähikategoriat