Runo on kirjoitettu vapaassa säkeessä, löysällä ja virtaavalla rytmillä, joka jäljittelee puhujan tajunnanvirtaa, kun hän muistaa isänsä. Kieli on yksinkertainen ja suora, mutta siinä on myös runsaasti kuva- ja symboliikkaa. Runon otsikko "Isäni laivastossa:lapsuuden muisto" luo heti alustan puhujan nostalgiselle muistolle. Sanan "lapsuus" käyttö viittaa siihen, että puhuja muistelee näitä muistoja aikuisuuden paikalta ja että niillä on hänelle erityinen merkitys.
Runon ensimmäinen säkeistö vahvistaa puhujan lapsuuden, pienen rannikkokaupungin, tapahtumapaikan. Puhuja muistaa "meren tuoksun" ja "aaltojen äänen", jotka molemmat liittyvät hänen isänsä poissaoloon. Puhujan isää kuvaillaan "varjoksi kaukaisuudessa", hahmona, joka on sekä läsnä että poissa samaan aikaan. Tämä kuva vangitsee puhujan tunteen kaipauksesta isäänsä kohtaan sekä hänen ihailunsa uhrauksia kohtaan, joita hän teki maansa hyväksi.
Runon toinen säkeistö keskittyy puhujan muistoihin isänsä paluusta mereltä. Puhuja kuvailee isäänsä "sankariksi" ja muistaa hänen saapumisensa jännityksen ja odotuksen. Puhuja muistaa myös "univormunsa tuoksun" ja "käden kosketuksen", jotka molemmat liittyvät mukavuuteen ja turvallisuuteen. Nämä muistot tuovat esiin puhujan vahvan siteen isäänsä sekä hänen ylpeytensä isänsä palvelusta.
Runon kolmas säkeistö on sävyltään heijastavampi, sillä puhuja pohtii isänsä poissaolon vaikutusta elämäänsä. Puhuja myöntää, että hänen isänsä palvelus "jätti tyhjiön", mutta ilmaisee myös kiitollisuutensa isänsä uhrauksista. Puhujan isää kuvataan "kunniamiehenä", ja puhuja ilmaisee ihailunsa isänsä voimaa ja rohkeutta kohtaan.
Runon viimeinen säkeistö palaa nykyhetkeen, kun puhuja pohtii lapsuuden muistoja isästään. Puhuja ilmaisee rakkautensa isäänsä kohtaan ja myöntää, että hän on edelleen osa hänen elämäänsä, vaikka hän ei ole enää fyysisesti läsnä. Runo päättyy puhujan isän "kävelemään hänen rinnallaan", symbolina isän ja pojan välisestä kestävästä siteestä.
Kaiken kaikkiaan "My Father in Navy:A Childhood Memory" on liikuttava ja mieleenpainuva runo, joka vangitsee puhujan menetyksen tunteen, kaipauksen, ihailun ja ylpeyden isäänsä kohtaan. Runon yksinkertainen mutta tehokas kieli, elävä kuvasto ja voimakas symboliikka luovat ikimuistoisen ja koskettavan kunnianosoituksen puhujan isälle ja hänen palvelukselleen laivastossa.