(Melodisella sävyllä)
Pimeimpinä öinä, kun varjot hiipivät,
Keskellä myrskyn säälimätöntä pyyhkäisyä,
Majakka loistaa, opasvalo,
Lempeä kuiskaus, toivo lentää.
Syvällisistä syvyyksistä, joissa epätoivo yrittää,
Toivo kohoaa nostaen raskaita taivaita,
Lohdutuksen laulu, lempeä armo,
Syleileviä sydämiä jokaisessa piilossa.
Kuin aamukaste terälehtien päällä,
Toivon läsnäolo parantaa, pesee pois kivun,
Vaikeina aikoina se seisoo lujasti,
Todellinen kompassi, epävarmoissa maissa.
Nuoruuden unelmissa, kunnianhimoisessa lennossa,
Toivo sytyttää intohimon palavan voiman,
Uskollinen ystävä askeleemme rinnalla,
Syvien laaksojen läpi se on oppaamme.
Kun väsyneet sielut alkavat haalistua,
Toivon kuiskaus hellästi serenadia,
Muistuttaen meitä sisäisestä voimasta,
Tuhkasta nousta, aloittaa.
Menetyksen aikoina, vaikeina hetkinä,
Toivo sytyttää liekkejä, uudistaa halun,
Se korjaa rikkoutuneet, repeytyneet palaset,
Kestävä voima, ikuisesti vannottu.
Pidetään siis kiinni, käsi kädessä,
Yhdessä ylitämme hiekan,
Sillä toivo pysyy, se pysyy,
Järkemätön valo, loputon liekki.
(päättele sydämellisellä äänellä)
Elämän suloisen laulun sinfoniassa,
Toivo ikuisesti pysyköön vahvana,
Johtava tähti, sydämemme säilytettävänä,
Jokaisessa vaiheessa, unelmissa, joita etsimme.