1. Muoto:
- Runous esitetään tyypillisesti ei-jatkuvassa muodossa, rivit on järjestetty säkeistöihin. Se käyttää usein kuvaannollista kieltä, kuvastoa ja rytmiä luodakseen lukijalle aistillisen ja tunnekokemuksen.
- Proosa sen sijaan on jatkuvaa kirjoittamista ilman selkeitä rivinvaihtoja. Se noudattaa loogista ja peräkkäistä rakennetta ja käyttää kieltä yksinkertaisemmin ja suoremmin.
2. Kieli:
- Runoudessa käytetään usein erittäin tiivistettyä ja mieleenpainuvaa kieltä, jossa on huolellisesti valittuja sanoja ja lauseita, jotka luovat eloisia kuvia ja symboliikkaa. Se voi käyttää metaforia, vertauksia, personifikaatiota ja muita kirjallisia välineitä kielen vaikutuksen tehostamiseksi.
- Proosa käyttää tyypillisesti tavanomaisempaa ja suorempaa kieltä, jossa etusijalle asetetaan selkeä viestintä ja tiedon tai narratiivin välittäminen. Se keskittyy selkeyteen ja ymmärrettävyyteen runollisten koristeiden sijaan.
3. Rakenne:
- Runolla voi olla erilaisia rakenteellisia muotoja, mukaan lukien sonetit, oodit, balladit, vapaa runo ja paljon muuta. Jokaisella lomakkeella voi olla omat erityiset sääntönsä koskien riimijärjestelmää, metriä, rivin pituutta ja säkeistöä.
- Proosalla ei ole erityistä rakenteellista kehystä. Se virtaa jatkuvasti, mikä antaa enemmän vapautta järjestyksen, pituuden ja tyylin suhteen.
4. Tarkoitus:
- Runous pyrkii usein herättämään tunteita, luomaan erityistä tunnelmaa tai välittämään sanomaa tai näkemystä mielikuvituksellisella kielellä ja kuvaavalla ilmaisulla.
- Proosa palvelee monenlaisia tarkoituksia, kuten tarinankerronta, tiedon välittäminen, argumenttien tai ajatusten välittäminen tai vain lukijoiden viihdyttäminen.
5. Rytmi:
- Runous käyttää usein rytmiä, mittaria ja riimiä luomaan musiikillista laatua ja parantamaan lukijan kokemusta. Sanojen ja rivien järjestely myötävaikuttaa kokonaisrytmiseen vaikutukseen.
- Proosalla ei yleensä ole yhtenäistä rytmistä rakennetta. Vaikka se saattaa joskus käyttää rytmiä esteettisiin tarkoituksiin, se keskittyy ensisijaisesti sisällön välittämiseen.
6. Kunnollinen kieli:
- Runous käyttää usein kuvaavaa kieltä, kuten metaforia, personifikaatiota ja vertauksia, parantaakseen kuvastoa, luodakseen emotionaalista vaikutusta ja välittääkseen syvempiä merkityksiä.
- Proosa voi käyttää kuvakieltä, mutta vähäisemmässä määrin. Se luottaa enemmän yksinkertaiseen kieleen kommunikoidakseen ideoita ja tietoja.
7. Lukijan sitoutuminen:
- Runous vaatii usein lukijalta aktiivista osallistumista ja tulkintaa. Se rohkaisee lukijoita pohtimaan kriittisesti tekstiin sisältyviä merkityksiä ja tunteita.
- Proosa pyrkii saamaan lukijat mukaansa suoraviivaisemmalla tasolla keskittyen tiedon välittämiseen tai tarinan kertomiseen saavutettavalla tavalla.
Yhteenvetona voidaan todeta, että runous on ilmaisuvoimaisempi ja mielikuvituksellisempi kirjoitusmuoto, joka käyttää tiivistettyä ja mieleenpainuvaa kieltä, kuvia ja rytmiä aistikokemuksen luomiseen ja tunteiden välittämiseen. Proosa on tavanomaisempi muoto, joka asettaa etusijalle selkeän ja suoran viestinnän ja käyttää kieltä suoraviivaisella tavalla tiedon välittämiseen tai kerronnan kertomiseen.