Mikä sävy on runossa Talon takana?

Robert Frostin runon "Talon takana" sävy on nostalgiaa, kaipausta ja katumusta. Puhuja muistelee menneisyyttä, jolloin hän vietti aikaa kotinsa takana olevaan alueeseen tutustuen, ja ilmaisee menettäneensä sen ajan. Hän kuvailee aluetta "kerran rakastetuksi erämaaksi" ja valittaa, että se on muuttunut ajan myötä. Runon sävy on myös melankolian tunnetta sävytetty, kun puhuja pohtii elämän ohimenevää ja muutoksen väistämättömyyttä.