Runo sijoittuu ensisijaisesti Flanderin unikkopelloille, joissa lukemattomat sotilaat menettivät henkensä ensimmäisen maailmansodan aikana. Mielikuvia herättävien kuvien ja voimakkaiden metaforien käyttö luo elävän kuvan sodan synkistä todellisuuksista.
- Vähe 1 perustaa sodan runtelemien peltojen ympäristön, jossa ristit merkitsevät kaatuneiden sotilaiden hautoja. Ristien keskellä kasvavat unikot symboloivat sekä luonnon kauneutta epätoivon keskellä että jatkuvaa kuoleman muistutusta.
- Värike 2 korostaa sotilaiden tekemiä uhrauksia ja valmiutta luovuttaa henkensä asian puolesta. Ilmaisujen, kuten "keskellä taistelua" ja "ne, jotka nukkuvat", käyttö antaa kummittelevan kuvan sotilaiden ahdingosta.
- Värike 3 käsittelee muiston teemaa. Puhuja kuvittelee kaatuneiden sotilaiden henkien palaavan rakkaidensa luo pimeän aikaan. Tämä ahdistava kuva välittää kaipauksen ja yhteyden kuolleiden ja elävien välillä.
- Värike 4 korostaa kaatuneiden sotilaiden perintöä ja heidän horjumatonta sitoutumistaan asiaansa. Puhuja vakuuttaa, että soihtu on siirretty eläville jatkamaan taistelua vapauden ja oikeuden puolesta, varmistaen, että kaatuneiden sankareiden uhrauksia ei unohdeta.
- Värike 5 toimii voimakkaana kehotuksena toimia. Puhuja kehottaa lukijoita tarttumaan kaatuneiden sotilaiden asiaan ja lupaa, että sodan kummittelevat kaiut lopulta vaimentuvat. Runon viimeisistä riveistä on tullut koskettava muiston ja toivon symboli:
```
Heitämme sinulle epäonnistuneista käsistä
Soihtu; pidä se korkealla.
Jos rikot uskon meidän kanssamme, jotka kuolemme
Emme nuku, vaikka unikot kasvavat
Flanderin pelloilla.
```
Kaiken kaikkiaan "In Flanders Fields" on voimakas elegia, joka vangitsee sodan kauhut, sotilaiden uhraukset ja muistamisen tärkeyden. Runon pysyvä merkitys on sen kyvyssä herättää syvä emotionaalinen vastaus ja toimia muistutuksena sodan tuhoisista vaikutuksista. Siitä on tullut ikoninen sotarunous, ja sitä lausutaan usein muistopäivän seremonioiden aikana osoittaakseen kunnioitusta konfliktissa kaatuneille.