Jotkut elementit, jotka yleisesti vaikuttavat runouden määritelmään, ovat:
1. Kuvannomainen kieli: Runoissa käytetään usein kuvaavaa kieltä syvyyden ja emotionaalisen resonanssin lisäämiseksi. Tämä sisältää metaforat, vertaukset, personifikaatiot, symbolismin ja muut välineet.
2. Kuvat: Runoilijat käyttävät mielikuvia herättääkseen eläviä mielikuvia ja luodakseen lukijalle aistillisia kokemuksia. Visuaalisia, haju-, kuulo- ja muita aistillisia yksityiskohtia käytetään luomaan moniulotteinen kokemus.
3. Rytmi: Runoilla on usein selkeä rytminen kuvio, joka voidaan saavuttaa metrillä (korostettujen ja painottamattomien tavujen johdonmukainen kuvio), riimillä (samankaltaisten vokaaliäänien toisto rivien lopussa) tai muilla rytmisillä välineillä.
4. Rakenne: Runoilla voi olla erityinen rakenne, kuten sonetit, haikut tai vapaa säkeet, joilla jokaisella on omat ainutlaatuiset säännöt ja ominaispiirteensä.
5. Symboliikka: Monissa runoissa käytetään symboleja - sanoja, esineitä tai tekoja, jotka edustavat jotain niiden kirjaimellisen merkityksen ulkopuolella - lisätäkseen syvempiä merkitys- ja tulkintakerroksia.
6. Ääni ja ääni: Runoissa välittyy usein tietty sävy ja runoilijan omalaatuinen ääni. Tämä voi sisältää erilaisia sävyjä leikkisistä vakavaan, humoristisesta melankoliseen, heijastavasta kiireelliseen.
7. Tunteet: Runoja ohjaavat usein tunteet ja niiden tarkoituksena on herättää lukijassa vastaus. Tämä voi sisältää iloa, surua, nostalgiaa, ihmetystä tai mitä tahansa muuta tunnekokemusta.
8. Kompakti: Runot ovat tyypillisesti tiiviitä ja tiiviitä. Jokainen sana on huolellisesti valittu ja järjestetty luomaan keskittyneen vaikutuksen ja runollisen tiheyden.
9. Musikaalisuus: Runoissa on usein musiikillista laatua äänen, rytmin ja kuvioiden käytön ansiosta. Tämä musikaalisuus voi parantaa runon yleistä esteettistä kokemusta.
10. Epäselvyys ja avoimuus tulkinnalle: Runot mahdollistavat usein useita tulkintoja ja henkilökohtaisia yhteyksiä. Runon syvyys ja monimutkaisuus voi olla sen kyky saada lukijat ajattelemaan, tuntemaan ja kyseenalaistamaan useilla tasoilla.
Vaikka nämä elementit ovat yleisiä runoudessa, on tärkeää huomata, että kaikki runot eivät noudata kaikkia näitä ominaisuuksia. Esimerkiksi moderni ja kokeellinen runous saattaa irtautua perinteisistä muodoista ja rakenteista. Loppujen lopuksi runon määritelmä on juoksevaa ja yksilöllisen tulkinnanvaraista.