1. Barokkiaika (1600-1750):
- Barokkin aikakaudella orkesterit olivat suhteellisen pieniä, ja niissä oli tyypillisesti jousia (kuten viuluja, alttoviuluja, selloja ja kontrabassoja) sekä basso continuo -instrumentteja, kuten cembalo tai urut harmonisen tuen tarjoamiseksi.
- Orkesteria käytettiin suurelta osin oopperoiden, lauluteosten ja instrumentaalisävellysten, kuten konserttojen ja sarjojen, säestöön.
- Kapellimestari ei ollut erillinen rooli, ja muusikot seurasivat usein continuo-soittimen tai konserttimestarin (pääviulisti) johtoa.
2. Klassinen aikakausi (1750-1830):
- Klassisella aikakaudella orkesterin toiminta laajeni ja monipuolistui.
- Soittimia, kuten huilut, oboet, fagottit, torvet ja trumpetit, alettiin sisällyttää säännöllisesti.
- Orkesterisoundista tuli tasapainoisempi, osien väliset erot selkenevät ja dynaaminen alue laajeni.
- Kapellimestarin rooli korostui, kun palkintokorokkeelta johtivat hahmot kuten Joseph Haydn, Wolfgang Amadeus Mozart ja Ludwig van Beethoven.
- Orkesterilla oli keskeinen rooli sinfonioissa, konsertoissa ja oopperoissa, ja sävellyksistä ilmeni enemmän rakenteellista monimutkaisuutta ja tunneilmaisua.
3. Romanttinen aika (1830-1910):
- Romantiikan aika toi orkesterin laajenemisen entisestään lisäämällä soittimia ja soittajia.
- Sektiot, kuten vaski (mukaan lukien pasuunat ja tuuba) ja lyömäsoittimet, laajennettiin, mikä teki soundista rikkaamman ja tehokkaamman.
- Säveltäjät, kuten Hector Berlioz, Richard Wagner ja Gustav Mahler, kokeilivat suuria orkesterivoimia luoden dramaattisia ja emotionaalisesti latautuneita teoksia.
- Orkesterista tuli ensisijainen väline ilmaista suuria kertomuksia, nationalistisia teemoja ja syvällisiä inhimillisiä tunteita.
4. 1900-luku ja nykyaika:
- 1900-luvulla säveltäjät ja kapellimestarit loivat edelleen orkesterimahdollisuuksien rajoja.
- Esiteltiin uusia soittimia, kuten saksofoni, celesta ja elektroniset soittimet lisäten orkesterisointiin uusia sointisävyjä ja tekstuureja.
- Säveltäjät, kuten Igor Stravinsky, Béla Bartók ja Dmitri Shostakovich haastavat perinteiset harmoniset rakenteet ja rytmiset kuviot luoden kokeellisia ja dissonanttisia teoksia.
- Modernistiset säveltäjät omaksuivat myös sellaisia käsitteitä kuin minimalismi, epämääräisyys ja multimedia, mikä johti erilaisiin orkesterisävellyksiin, jotka uhmasivat tavanomaisia normeja.
Kaikkien näiden aikakausien aikana orkesteri on kehittynyt instrumentoinnin, koon, tekniikan ja ohjelmiston suhteen, mikä heijastaa kunkin ajanjakson muuttuvia musiikkimakuja, kulttuurisia vaikutteita ja taiteellisia innovaatioita. Nykyään moderni sinfoniaorkesteri on monimutkainen kokoonpano, joka pystyy tuottamaan monenlaisia ääniä ja tunteita, ja se toimii klassisen musiikin esityksen ja sävellyksen kulmakivenä.