Maailma on suuri ja salaperäinen paikka, varsinkin lapsen silmin katsottuna. Kaikki on uutta ja jännittävää, ja seikkailuihin ja löytöihin on loputtomasti mahdollisuuksia.
Muistan, että kun olin lapsi, vietin tuntikausia naapurustossani. Joka päivä löysin uusia asioita, joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Puistossa oli eräs puu, jota rakastin kiivetä, ja istuin tuntikausia sen oksissa katsellen alla olevaa maailmaa. Kuvittelisin olevani lintu, joka lensi ilmassa, tai supersankari, joka pelastaa päivän.
Lapsilla on luontainen ihme ja uteliaisuus, ja he näkevät maailman tavalla, jota aikuiset pitävät usein itsestäänselvyytenä. He huomaavat yksittäisen kukan kauneuden tai ilon sadepisaran roiskeesta. He eivät pelkää esittää kysymyksiä ja ovat aina innokkaita oppimaan.
Valitettavasti tämä viattomuus usein haihtuu kasvaessamme. Meistä tulee kyynisempiä ja uupuneempia, ja alamme menettää ihmettömyytemme. Mutta mielestäni on tärkeää yrittää pitää kiinni siitä lapsellisesta viattomuuden tunteesta, vaikka meistä tulee aikuisia. Se on avain tuoreen ja positiivisen elämänasenteen säilyttämiseen.