1. Tragedia :Tragedia on dramaattinen muoto, joka tutkii teemoja inhimillisestä kärsimyksestä, moraalisista ongelmista ja tekojen seurauksista. Kreikkalaiset tragediat sisälsivät usein tarinoita jumalista, sankareista ja kuninkaista, jotka joutuivat kohtalon, kohtalon ja jumalallisen rangaistuksen kohteeksi. Sofokleen, Euripideksen ja Aischyloksen teoksia pidetään eräinä merkittävimmistä esimerkeistä kreikkalaisesta traagisesta draamasta.
2. Komedia :Antiikin kreikkalaisille ja roomalaisille komedioille oli ominaista satiirinen huumori, slapstick ja sosiaalinen kommentointi. He pilkkasivat usein yhteiskunnan, politiikan ja ihmisluonnon puutteita ja paheita. Näytelmäkirjailijat, kuten Aristophanes, Plautus ja Terence, ovat merkittäviä klassisten komedioiden kirjoittajia.
3. Satyr Play :Satyr-näytelmä oli ainutlaatuinen muinaisen draaman muoto, jossa yhdistettiin tragedian ja komedian elementtejä. Se sisälsi tyypillisesti mytologisia tarinoita, joissa esiintyi ilkikurisia satyyrejä, puoliksi ihmisiä, puoliksi vuohiolentoja. Satyr-näytelmät olivat koominen helpotus traagisten esitysten jälkeen.
Klassisen draaman tärkeimmät ominaisuudet:
- Kuoro: Kerto oli olennainen osa klassista kreikkalaista draamaa. Se koostui ryhmästä näyttelijöitä, jotka puhuivat ja lauloivat yhteen ääneen, kommentoivat toimintaa, reagoivat tapahtumiin ja ilmaisevat yhteisöllisiä tunteita tai viisautta.
- Naamarit :Klassisen draaman näyttelijät käyttivät naamioita esittääkseen erilaisia hahmoja. Nämä naamiot mahdollistivat nopean roolien vaihdon, helpottivat äänen projisointia ja auttoivat määrittämään hahmojen identiteetit.
- Runollinen kieli :Klassiset draamat kirjoitettiin säkeellä tai jambisella pentametrillä, mikä antoi niille korostetun runollisen laadun. Kielenkäytöllä pyrittiin luomaan nousun tunnetta ja emotionaalista vaikutusta.
- Teatteritapahtumat :Klassinen draama noudatti tiettyjä teatteriperiaatteita, kuten ajan, paikan ja toiminnan yhtenäisyyttä. Näillä sopimuksilla pyrittiin luomaan johdonmukainen, keskittynyt kertomus, joka avautui rajoitetun ajan sisällä ja yhdessä ympäristössä.
- Didaktinen tarkoitus :Klassisella draamalla oli myös didaktinen tarkoitus, sillä se välitti moraalisia opetuksia ja antoi näkemyksiä ihmisluonnosta, sosiaalisista normeista ja eettisistä ongelmista.
Klassisella draamalla on valtava merkitys teatterin, kirjallisuuden ja taiteen historiassa. Sen vaikutus näkyy edelleen nykyaikaisissa dramaattisissa teoksissa ja tarinankerronnassa, sillä se innostaa ja innostaa edelleen luovaa ilmaisua eri kulttuureissa ja aikakausissa.