Antigonen tragedia on, että hän ei lopulta pysty ratkaisemaan tätä konfliktia. Hän päättää haudata veljensä, mutta niin tehdessään hän sinetöi oman kohtalonsa. Hänen kuolemansa on turhaa, koska se olisi voitu välttää, jos hän olisi kyennyt löytämään kompromissin kahden velvoitteensa välillä.
Antigonen tragedia heijastaa myös laajempaa konfliktia yksilön ja valtion välillä. Jokaisessa yhteiskunnassa on jännite yksilön oikeuksien ja valtion vallan välillä. Antigonen tarina näyttää meille, kuinka tämä jännitys voi johtaa tragediaan.
Antigone on myös traaginen, koska hän on tietoinen tekojensa seurauksista, mutta päättää toimia joka tapauksessa. Hän tietää, että Kreon rankaisee häntä, jos tämä uhmaa hänen käskyään, mutta hän silti hautaa veljensä. Tämä osoittaa, että Antigone ei ole vain kohtalon uhri; hän on myös aktiivinen agentti omassa tragediassaan.
Lopuksi Antigone on traaginen, koska hänen kuolemansa on turha. Hän ei saavuta mitään uhmaamalla Kreonia; itse asiassa hän vain pahentaa asioita. Hänen kuolemansa on tuhlausta, koska se olisi voitu välttää, jos hän olisi ollut valmis tekemään kompromisseja.