Näin yleisö voi tuntea tragedian lopussa:
negatiiviset tunteet:
* suru ja suru: Yleisö tuntuu todennäköisesti syvästi surulliselta päähenkilön kaatumisesta ja heidän kokemuksestaan.
* Pelko ja ahdistus: Tragedia saattaa herättää pelon ja ahdistuksen tunteen, jolloin yleisö pohtii elämän haurautta ja mahdollisuuksia, että heille tapahtuu samanlaisia onnettomuuksia.
* viha ja turhautuminen: Yleisö saattaa olla vihainen ja turhautunut tilanteen epäoikeudenmukaisuuteen ja kohtalon epäoikeudenmukaisuuteen.
Positiiviset tunteet:
* Sulkemisen tunne: Tragedia tarjoaa usein sulkeutumisen tunteen, jolloin juoni saattaa lopulliseen päähän.
* ymmärryksen tunne: Yleisö voi tuntea syvempää ymmärrystä ihmisen tilan, elämän monimutkaisuuksista ja ihmisten haasteista.
* kunnioituksen ja ihailun tunne: Päähenkilön joustavuus ja heidän kykynsä kohdata vastoinkäymisiä.
Muut tunteet:
* heijastus ja itsetutkimus: Yleisöä voidaan kehottaa pohtimaan omaa elämäänsä ja arvojaan ottaen huomioon heidän tekemänsä valinnat ja seuraukset, joita he saattavat kohdata.
* empatia ja myötätunto: Tragedia voi edistää hahmojen empatiaa, jolloin yleisö voi olla yhteydessä kokemuksiinsa ja tunteisiinsa.
* Tunnettu tietoisuus: Yleisö saattaa tuntea lisääntyneen tietoisuuden ympäröivästä maailmasta, joka huomaa elämän kauneuden ja haurauden.
On tärkeää huomata, että emotionaalinen vastaus ei ole aina suoraviivainen ja voi vaihdella suuresti yksilön, heidän henkilökohtaisten kokemustensa ja kokemuksensa tragedian mukaan.
Viime kädessä tragedian tavoitteena on herättää yleisön tunteita ja kehottaa heitä pohtimaan elämää, kuolemaa ja ihmisen tilaa. Siksi tragediat ovat olleet voimakas taiteen muoto vuosisatojen ajan, ja se on saanut käsityksiä ihmiskokemuksen monimutkaisuudesta.