"Mutta, pehmeä! mikä valo tuon ikkunan läpi rikkoutuu?
Se on itä ja Julia on aurinko." (Aktio 2, kohtaus 2)
Näillä riveillä konsonanttiäänien "s" ja "t" toisto luo tasaisen ja melodisen äänivirran. "S"-ääni voidaan kuulla sanoissa, kuten "pehmeä", "läpi", "aurinko" ja "itä", kun taas "t"-ääni esiintyy sanoissa, kuten "valo", "mitä", "ikkuna" , "itä" ja "Julia". Tämä toisto lisää linjojen eufoniaa ja lisää niiden lyyristä laatua.
Euphonylla on merkittävä rooli kohtauksen emotionaalisen vaikutuksen lisäämisessä ja hetken kauneuden ja intohimon välittäjänä. Se auttaa luomaan harmonisen ilmapiirin, kiehtomaan yleisön ja uppoutumaan näytelmän maailmaan.