Päivänseisaukset:
1. Kesäpäivänseisaus (20.–22. kesäkuuta pohjoisella pallonpuoliskolla):
- Tämä on päivä, jolloin aurinko saavuttaa korkeimman pisteensä taivaalla pohjoiselta pallonpuoliskolta katsottuna.
- Se saa aikaan vuoden pisimmän päivän ja lyhimmän yön pohjoisella pallonpuoliskolla, mikä on merkki kesän virallisesta alkamisesta.
- Päinvastoin tapahtuu eteläisellä pallonpuoliskolla, missä on lyhin päivä ja talven alku.
2. Talvipäivänseisaus (21.–23. joulukuuta pohjoisella pallonpuoliskolla):
- Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä ja pisin yö pohjoisella pallonpuoliskolla.
- Se on päivä, jolloin Aurinko on alimmillaan taivaalla, mikä merkitsee talven alkamista.
- Eteläisellä pallonpuoliskolla tämä päivä on kesäpäivänseisaus, jossa on pisin päivä ja lyhin yö.
Päiväntasaus:
1. Kevätpäiväntasaus (19.–21. maaliskuuta):
- Kevätpäiväntasaus tapahtuu, kun maapallon akseli ei ole kallistunut Aurinkoa kohti eikä siitä poispäin.
- Se johtaa yhtä suureen valoon ja pimeyteen kaikilla leveysasteilla, mikä merkitsee virallista kevään alkua pohjoisella pallonpuoliskolla ja syksyn alkua eteläisellä pallonpuoliskolla.
2. Syyspäiväntasaus (22.–24. syyskuuta):
- Syyspäiväntasaus tapahtuu, kun taas kerran maapallon akseli ei ole vinossa aurinkoa kohti eikä siitä poispäin.
- Se tuo saman verran päivänvaloa ja pimeyttä, mikä merkitsee syksyn alkamista pohjoisella pallonpuoliskolla ja kevään alkamista eteläisellä pallonpuoliskolla.
Kaiken kaikkiaan päivänseisaukset ja päiväntasaus ovat olennaisia tähtitieteellisiä tapahtumia, jotka sanelevat vuodenaikojen vaihtelut ja vaihtelut päivänvalossa, kun maa kiertää aurinkoa ympäri vuoden. Näillä taivaallisilla merkeillä on ollut valtava kulttuurinen, uskonnollinen ja käytännöllinen merkitys eri sivilisaatioissa läpi historian.