Whitakerin kokemuksellisen perheterapian keskeiset periaatteet:
* Keskity tähän ja nyt: Whitaker uskoi, että aiemmat kokemukset olivat vähemmän tärkeitä kuin nykyinen dynamiikka ja vuorovaikutus perheenjäsenten välillä. Hän rohkaisi tutkimaan tunteita ja käyttäytymismalleja niiden esiintyessä terapiahuoneessa.
* Tunteiden painottaminen: Hän näki tunneilmaisun ratkaisevan tärkeänä kasvun ja muutoksen kannalta. Hän rohkaisi perheenjäseniä ilmaisemaan tunteitaan avoimesti ja aidosti, vaikka tunteet olisivat epämukavia tai vaikeita.
* Suora vastakkainasettelu: Whitaker käytti suoraa vastakkainasettelua haastaakseen toimintahäiriöitä ja rohkaistakseen perheitä ottamaan vastuuta teoistaan. Hän ei pelännyt haastaa perheenjäsenten puolustusta ja ajaa heidät pois mukavuusalueeltaan.
* Keskity prosessiin: Hän oli vähemmän kiinnostunut diagnoosista ja enemmän itse terapiaprosessista. Hän näki terapeuttisen suhteen perhejärjestelmän mikrokosmosena ja rohkaisi perheitä oppimaan itsestään vuorovaikutuksessa terapeutin kanssa.
* Aktiivinen terapeutin rooli: Whitakerilla oli aktiivinen ja joskus provosoiva rooli terapiassa toimien muutoksen katalysaattorina. Hän haastaa perheenjäsenten uskomukset, keskeytti toimintahäiriöitä ja jopa osallistui leikkisään tai humoristiseen vuorovaikutukseen auttaakseen perheitä näkemään itsensä uudessa valossa.
Tietyt tekniikat:
* Yhteisterapia: Whitaker työskenteli usein aputerapeutin kanssa tarjotakseen dynaamisemman ja interaktiivisemman terapeuttisen kokemuksen.
* Roolipelit: Perheitä rohkaistiin leikkimään eri skenaarioita, jotta he ymmärtäisivät, kuinka heidän kommunikaatio- ja käyttäytymismallinsa vaikuttavat heidän suhteisiinsa.
* Symboliset interventiot: Hän käytti symbolisia interventioita, kuten piirtämistä, kuvanveistoa tai kirjoittamista, auttaakseen perheitä ilmaisemaan tunteitaan ja saamaan uusia näkemyksiä suhteistaan.
* Huumori ja leikkisyys: Whitaker uskoi, että huumori ja leikkisyys voisivat auttaa perheitä rentoutumaan, vähentämään puolustuskykyä ja luomaan avoimemman ja luottavaisemman ympäristön.
Vaikutus ja perintö:
Whitakerin lähestymistapa oli uraauurtava keskittyessään emotionaaliseen ilmaisuun, välittömään yhteenottoon ja terapeuttiseen prosessiin. Hän haastoi perinteiset lähestymistavat perheterapiaan ja auttoi tasoittamaan tietä kokemuksellisemmille ja humanistisemmille lähestymistavoille. Hänen työllään on ollut pysyvä vaikutus perheterapian alaan ja sitä tutkitaan ja harjoitetaan edelleen.
Esimerkkejä siitä, kuinka Whitaker käytti näitä periaatteita:
* Haastavia toimintahäiriöitä: Jos perheenjäsen syytti jatkuvasti muita ongelmistaan, Whitaker saattaa suoraan haastaa tämän käytöksen ja pyytää perheenjäsentä ottamaan vastuun omista valinnoistaan.
* Emotionaalisen ilmaisun helpottaminen: Hän saattaa käyttää roolileikkejä auttaakseen perheenjäsentä ilmaisemaan tunteitaan tietystä asiasta.
* Huumorin ja leikkisyyden käyttäminen: Hän saattaa esitellä leikkisän tai humoristisen toiminnan jännityksen purkamiseksi terapiaistunnossa.
Whitakerin lähestymistapa ei ollut vailla kritiikkiä. Jotkut väittivät, että se oli liian rakenteellista, liian ristiriitaista tai liian riippuvaista terapeutin persoonallisuudesta. Hänen työllään on kuitenkin epäilemättä ollut syvällinen vaikutus perheterapian alaan, ja hänen ainutlaatuista lähestymistapaansa tutkitaan ja harjoitetaan edelleen.