Arts >> Kulttuuri ja viihde >  >> Kirjat >> runous

P G Wodehouse palkintoruno kriittinen arvostus?

P. G. Wodehousen "The Prize Poem" on humoristinen ote runokilpailujen perinteeseen. Runon on monologin muodossa kirjoittanut opiskelija, joka on juuri voittanut arvostetun runopalkinnon. Puhuja aloittaa kerskumalla voitostaan, mutta runon edetessä käy selväksi, ettei hän ole niin lahjakas kuin väittää olevansa. Hänen runoutensa on täynnä kliseitä ja tylsiä lauseita, ja hän on nopea ottamaan kunniaa muiden työstä.

Runo on näppärä satiiri runouteen usein yhdistetystä vaatimattomuudesta ja mahtipontisuudesta. Wodehouse käyttää huumoria tyhjentääkseen puhujan egon ja osoittaakseen, että runoudessa on muutakin kuin kukkakieltä ja mahtavia teemoja. Loppujen lopuksi "The Prize Poem" on kirjoittamisen ilon ja sanojen voiman juhla.

Yksi silmiinpistävimmistä asioista runossa on puhujan itsensä onnitteleva sävy. Hän aloittaa julistamalla olevansa "aikamme suurin runoilija" ja että hänen voittonsa on "älyn voitto tietämättömyydestä". Hän jatkaa kehuaan "nerollaan" ja "luonnollisella sanalahjallaan". Runon edetessä käy kuitenkin selväksi, ettei puhuja ole niin lahjakas kuin väittää olevansa. Hänen runoutensa on täynnä kliseitä ja tylsiä lauseita, ja hän on nopea ottamaan kunniaa muiden työstä.

Esimerkiksi, kun puhujaa pyydetään lausumaan voittajarunonsa, hän aloittaa sanomalla:"Liidän jumalallisen runouden siivillä / ylevimpiin korkeuksiin, joita ihmisen jalat eivät talla." Tämä on mahtipontinen ja liioiteltu lausunto, ja se antaa sävyn runon muulle osalle. Puhuja käyttää edelleen sarjaa kliseitä ja totuuksia, kuten "rakkaus on sokea" ja "aika lentää". Hän plagioi myös useita rivejä muilta runoilijoilta, mukaan lukien William Shakespeare ja Percy Bysshe Shelley.

Puhujan itsensä tärkeys näkyy erityisen selvästi tavassa, jolla hän kohtelee runoilijatovereitaan. Hän hylkää heidät "kirjoittajina" ja "rhymereinä", ja hän väittää, että he ovat vain kateellisia hänen menestyksestään. Tämä ylimielisyys palkitaan lopulta, kun puhuja valitaan runokilpailun voittajaksi. Yleisö puhkeaa suosionosoituksiin, ja puhuja kumartaa. Hän on voittanut palkinnon, mutta on myös paljastanut itsensä pettäjäksi.

Wodehousen huumorin käyttö puhujan egon tyhjentämiseen on tehokasta, koska se osoittaa, että runoudessa on muutakin kuin vain kukkakieltä ja mahtavia teemoja. Runous voi kertoa myös yhteisistä kokemuksista ja inhimillisistä tunteista. Wodehousen runo on muistutus siitä, että runouden tulee olla kaikkien ulottuvilla, eikä sen tarvitse olla vaativaa tai monimutkaista nauttiakseen.

runous

Lähikategoriat