Runo korostaa virtahevon koomisia piirteitä, nauraen sen suuresta koosta, sen kyltymättömästä ruokahalusta ja ilmeisestä laiskuudesta. Nash kuvailee virtahevon "mutaista bulkkia", "hirvittävää hymyä" ja "joen uoman ruokahalua", mikä korostaa eläimen raskasta luonnetta ja taipumusta uppoutua mudassa. Runoilija korostaa myös virtahevon armon puutetta ja panee merkille, kuinka se "ravitsee tunteettomasti" luo humoristisen kontrastin massiivisen ulkonäön ja melko kömpeleiden liikkeiden välille.
Lisäksi Nash käyttää sanaleikkejä ja riimiä lisätäkseen runon komediaa. Hän esimerkiksi kuvailee virtahevon haukottelua "titaaniseksi" ja sen hampaita "tuskyvalkoiseksi". Nämä leikkisät kuvaukset yhdistettynä riimijärjestelmään luovat kevyen ja viihdyttävän sävyn, joka kutsuu lukijan mukaan huvitteluun.
Vaikka runo keskittyy ensisijaisesti virtahevon fyysisiin ominaisuuksiin ja käyttäytymiseen, se vihjaa myös syvempiä merkityksiä. Esimerkiksi virtahevon "Intian kumin nahka" voitaisiin tulkita joustavuuden ja sopeutumiskyvyn symboliksi. Lisäksi runon loppulause "Ja siksi virtahepo / Hänen hieman ylimielinen ilmansa" voidaan nähdä kommentina virtahevon itsevarmuudesta huolimatta sen epätavallisesta ulkonäöstä ja tavoista.
Kaiken kaikkiaan virtahepo on fiksu ja huvittava runo, joka tarjoaa kevyen otoksen eläinkuntaan. Ogden Nashin humoristiset havainnot ja leikkisä kieli tekevät runosta sekä viihdyttävän että mieleenpainuvan, rohkaisevat lukijoita arvostamaan virtahevon omalaatuista viehätystä ja omalaatuisuutta.