Kinabanille on ominaista sen kulmikkaat geometriset muodot, jotka poikkeavat muissa filippiiniläisissä kirjoitusjärjestelmissä, kuten Baybayinissa ja Kulitanissa, esiintyvistä kaarevista malleista. Käsikirjoitus koostuu 20 erillisestä merkistä, joilla jokaisella on eri foneettiset arvot, mukaan lukien sekä konsonantit että vokaalit.
Kinabanin käytön alkuperä ja tarkka aikajana ovat edelleen tutkijoiden keskustelunaiheet. Jotkut uskovat sen kehittyneen 1000- ja 1500-luvuilla, kun taas toiset uskovat, että sillä voi olla jopa aikaisempi olemassaolo. Siitä huolimatta sillä uskotaan olevan jaetut kulttuuriset yhteydet muihin Kaakkois-Aasian kirjoitusjärjestelmiin, kuten Kawi-kirjoitus, joka oli yleinen Javalla, Sumatralla ja Malesiassa.
Nimen "Kinaban" sanotaan olevan kansankielinen termi, joka viittaa puiseen lankkuun tai bambunauhaan, jolle käsikirjoitus tyypillisesti kirjoitettiin. Sitä käytettiin kansanperinteen, legendojen, sukuluetteloiden ja tärkeiden tarinoiden tallentamiseen.
Vaikka Kinabanin laaja käyttö väheni latinalaisen kirjaimen käyttöönoton myötä, sillä on edelleen merkittävä kulttuurinen merkitys alkuperäiskansojen filippiiniläisenä kirjaimena. Kinabania käytetään toisinaan nykyään koriste-aiheena taiteessa sekä kulttuuriperinteiden elvyttämisessä ja identiteetin tutkimisessa Pohjois-Luzonin alueella.